Joskus kolmen aikaan joku nuorisojoukko tuli vaatimaan Terolta avainta jota Tero ei ilmeisestikään ollut halukas antamaan. Puoli seitsemältä sitten alkoikin tuttu kännyköiden herätyskellojen konsertti, ensin soi pari minuuttia ja sitten torkun painamisen jälkeen kohta taas uudestaan. Laiva olisi Turussa kahdeksalta joten oli vielä ihan reippaasti aikaa katsella maisemia.

Mummot tukkivat aulan jo hyvissä ajoin, joten kannelta sai rauhassa katsella laivan kiinnittymistä laituriin. Junan korvasi taas bussi, saatiin liput ja päästiin matkaan kohti Tamperetta.

Pian istuttiinkin jo Lauran kyydissä kohti ruokakauppaa. Syömisen, saunomisen, grillaamisen ja uimisen jälkeen alettiin olla melko hyvin saatu kiinni perussuomalaiset kesäpuuhat ja loppu iltana sitten katseltiinkin kuvat ja käytiin läpi satunnaisia kohtia matkasta läpi uudelleen. Huomenna paras kyyti lähtisi Kajaaniin puolenpäivän aikaan, ja matka olisi kaikilta pyykkäystä vaille ohi.

Tukholman satama-aluettaVaikka kortissa olisi ollut aikaa vielä jäädä vielä yhdeksi yöksi Tukholmaan, päätettiin lähteä jo samana iltana kotiin ja tuhlata rahat mieluummin kauppoihin kuin majoitukseen ja Tukholmassa pyörimiseen. Niinpä ensimmäinen hoidettava asia oli laivamatkan varmistaminen Suomeen ja rinkkojen turvallinen sijoittaminen. Niinpä etsittiin metro Siljan terminaaliin. Ihan viereen ei mennyt vaan lähelle, säästyisipä vähän aikaa ja matkaa rinkkojen kanssa kävelystä. Metrolippujen ostoa suunnitellessa huomattiin että alle 20 vuotiaat pääsevät halvemmalla.Monimutkaisen nuorempana livahdus -suunnitelman laadittuamme joku satunnainen backpackeri tuli antamaan kertalippunsa sanoen että tämä kelpaa vielä tunnin. Oli vielä aikuisten- eikä lastenlippu, joten säästyttiin taas sattumalta täyden hinnan maksulta.

Metroasemalta alkoikin sitten taas vanha tuttu kamerassa olevan kartan avulla suunnistaminen, joka tuttuun tyyliin oli melkoista hakemista. Lopulta löydettiin kyltti joka osoitti metrolla tuleville kävelijöille tien Siljan terminaaliin. Saatiin liput mutta ei hyttiä kun oli täyttä, mutta siihen oltiin varauduttukin. Ensimmäinen suomea puhuva palveluhenkilö kuukauteen tavattiin kun laitettiin tavaransäilytykseen rinkkoja.

Katse kaukaisuuteenLahjoitettu metrolippu oli ehtinyt umpeutua, ja vähän kadotakin, ja aikaakin oli reilusti joten taas välistä käveltiin. Keskustassa sain tietää että meillä ois ollut karttakin, kun sellainen löytyi satamasta. Keskustassa selvitettiin Lauralta Fcuk kaupan sijainti ja lähdettiin etsimään sitä. Hämmästys oli melkoinen kun siellä olikin oikea kauppa eikä vain pientä naistenvaateosastoa. Siitä seuraavaa shoppailua kestikin hetkosen, joten lopulta suuntasin Class & Ohlssonille tutkimaan satunnaista elektroniikkaa.

Ruokapaikkaa etsiessä löytyi lisää tutkittavia kauppoja, tietokoneita ja härveleitä ja vielä yksi keskiaikakauppa. Lopulta suunnattiin testaamaan aseman Burger King kun ei löydetty KFC:tä mistään.

Syönnin jälkeen suunnattiin vanhaan kaupunkiin. Jäätelöbaarit paistoivat omat vohvelinsa ja annokset näyttivät isoilta ja hyviltä, mutta koska oltiin syöty vasta niin ei jaksettu. Kierreltiin muutama turistirihkamakauppa vaan ei löydetty mitään. Sitten tehtiin melkoinen löydös, scifikirjakauppa, valtava sellainen. Pitkän tutkimisen jälkeen jatkettiin tutkimista vielä lisää. Scifikirjojen lisäksi kaupassa myytiin fantasiakirjoja ja mangaa sekä scifi- ja fantasiaelokuvia ja -sarjoja, sekä kaikkenlaisia fanituotteita. Sarjojen, elokuvien ja tietokonepelien pohjalta oli tehty valtavasti kirjoja, oli Lost-lehtiäkin muutama numero. Lopulta pojat päätyivät ostamaan yhteensä seitsemän Warcraft-kirjaa ja Antti vielä J.R.R Tolkien paketin, Hobitti ja pari jotain tuntemattomampaa. Firefly ja Serenity dvdt houkuttelivat kovasti, mutta hinta oli vähän liian kova.

Eteenpäin jatkui matka katusoittajan hakatessa ksylofoniaan. Löytyi Hardrock cafe kauppa, ei ravintola, ja minä sain vihdoinkin ostettua sopivan värisen ja neutraalin sinisen t-paidan. Heti seuraavassa kaupassa sitten näkyikin lisää sopivan oloisia, mutta olivat minun makuun vähän pieniä niin Tommi joutui ostamaan ne pois. Kadulla pelasivat sitä turistien kusetuspeliä missä on kolme tulitikkurasiaa ja herne ja sekoituksen jälkeen pitää arvata minkä alle se herne meni. Vähän aikaa kun seurasi niin huomasi että ainakin pari yleisön edustajaa olivat hommassa mukana, vuorotellen ottivat oikean tai väärän että näyttäisi helpolta ja reilulta peliltä.

Aikaa laivan lähtöön oli sen verran että päädyttiin kävelemään. Ensin haettiin vauhtia vähän liian etelästä, ja se jälkeen kuulemma piti alkaa käyttämään karttaa. Tällä kertaa muistettiin ostaa laivalle evästäkin kun kauppaan sopivasti satuttiin.

Laivan lähtöön oli melkein pari tuntia kun viimein päädyimme satamaan, edelliset yksitoista tuntia oltiin kävelty tai seisoskeltu melkein tauotta, joten odotushuoneen penkit olivat varsin houkuttavia. Porukkaa kasaantui huomattavasti enemmän kuin edelliselle matkalle, joku puhelimessa kuulosti jopa jonottavan peruutuspaikkoja. Yleisön joukossa kävi klovni pitkillä alumiinisilla jaloillaankin viihdyttämässä. Öinen laivaValtavan mummolauman rynnättyä turvatarkastukseen ja laivaan hytteihinsä pääsimme hakeutumaan sitseriaan. Sama laiva oli kuin viimeksi, eli ei edes uuden tutkimista ollut luvassa. Jotkut muutkin reppureissaajat olivat keksineet viime matkan loistavan rinkkapiilomme, joten hylättiin rinkat vaan penkeille, siinäpähän tonkivat _likaisia_ vaatteita jos haluavat, arvotavarat on kuitenkin mukana. Pelattiin viimeiset vähäiset kruunut automaatteihin ja käytiin ostamassa karkkia ja batteryä tax freestä.

Tanssisalissa oli illalla taas jonkun sirkuksen esityksiä, yllättävän hyviä. Nukkuminen oli vähän hankalaa, sitseria oli vaan konferenssihuone ja penkit olivat junan penkkejä vastaavia. Ihmisiä tuli ja meni vähän miten sattui, vaan ei onneksi paljoa, niin sai nukahdettua.

Aamulla liikenne pihalla ja ihmisten liikkuminen alkoivat herätellä meitä. Lidlin pakaste pitsan jälkeen lähdimme rinkat selässä kauppaan ja tuttuun puistoon tekemään eväsleipiä pitkälle matkalle Hampurista Tukholmaan. Todettiin myös että furrykarkoitteet toimivat, epämääräinen setä lähti heti kun tictacit pääsi suuhun asti. Matkalla käveltiin tyynesti ohi bofferikaupan ja käytiin vielä Subwaystä leivät ja syötiin ne joen rannalla.

Kolmen maissa sitten lähdettiin pitkälle matkalle, ensin viisi tuntia, osa lautalla, Kööpenhaminaan, sieltä Malmöhön puolessa tunnissa ja lopulta Tukholmaan aamu seitsemäksi.

Ensimmäinen väli oli melko epäonnistunut, onnistuttiin menemään tupakkaosastoon ja kaikki muut oli täynnä. Sitten vielä piti maksaa viitonen jokaisen paikkamaksua tai jotain, yleensäkin niissä junissa missä on menty rajan yli ollut maksuja.

Juna lastattiin taas laivaan ja tällä kertaa käytiin katsomassa menoa tax freessäkin. Oli taas ruotsin laivan ja tavallisen autolautan välimuoto, kansi oli huono kun ei päässyt keulaan eikä perään eikä edes nähnyt kumpaankaan. Kööpenhaminan ja

Malmön väli oli paikallisjuna joka kulki pitkää siltaa pitkin, täyttä oli ja seisottiin vauvanvaunujen joukossa. Ruotsin yöjunaa odotellessa keksittiin nostaa varalta kruunuja ettei käy köpelösti jos taas haluavat rahaa matkalla. Vessat oli kiinni ja kioski yllättäen ylihintainen.

Itse junaan kun oltiin menossa ja käveltiin keulaa kohti katsomaan josko siellä olisi parempia vaunuja, viittoi konduktööri meidät luokseen ja sanoi heti kun alettiin selittämään että on interrail lippu, että viimeiseen vaunuun. Löydettiin hyvät paikat eikä kukaan halunnut tulla edes Göteborgissa niille, joten saatiin ihan rauhassa matkustaa.

Mount nappikenkä valloitettuYöllä nähtiin huonetoverit ensimmäistä kertaa. Jonkin aikaa nukahtamisen jälkeen tulivat muka hiljaa. Pian alkoivat soittamaan hienolla kännykällä mp3 soittoääniä. Lopettivat sentään kun Tommi pyysi hiljentymään. Aamulla sitten oli meidän vuoro meluta, kun piti pakata. Eiköhän saaneet samalla mitalla takaisin. Matkalla asemalle löydettiin isot nappulakengät, joku turha patsas, piti käydä kiipeämässä päälle kun muutkin teki niin ja näytti hankalalta.

Majoitus HampurissaAikataulu piti paikkansa ja pian oltiin taas Hampurissa. Haettiin taas kartta ja hostelli lista ja käveltiin puistoon soittelemaan. Edellisen kerran oltiin Instant Sleep hostellissa, nyt siellä oli vain 10e hintaisia lattiapaikkoja. Sen verran halpaa oli että otettiin, kuitenkin tiedettiin jo paikka ja sen ympäristö valmiiksi. Lämpimän kolmen kilometrin pyrähdyksen jälkeen oltiin tekemässä purkkilihapottumuusia ja odottamassa että check-in aukeaisi, joku siivoustauko oli menossa. Jätettiin rinkat ja lähdettiin tuttua reittiä puiston läpi Mytholoniin boffereita ja haltiakorvia tutkimaan. Matkalla ostettiin 60 sentin jäätelöpallot, muualla kuin Hampurissa oli jotain euron tai puolitoista aina, kummallista.

Tommi ja hattuKunhan oltiin tutkittu (minun) kyllästymiseen asti vaahtomiekkoja ja haarniskan osia, jatkettiin matkaa keskustaan etsimään hienoja kauppoja. Niitähän löytyi, vaan ei oikein kiinnostavia, ennenkuin löydettiin juhlakauppa. Oli vaikka millaisia hattuja, mikkihiirikorvapantoja, pääsylippuja ja tekovatsalihaksia. Tommi löysi elämänsä hatun. Lopulta suunnattiin kulku etelään tutkimaan miksi Reeberbahnista aina höpistään.

Syy selvisi nopeasti, voitti Pariisin rue de clichynkin alan kauppojen määrässä ja markkinoinnissa. Yksi sisäänheittäjä ensi kieltäytymisen jälkeen sanoi selvästi "perkele, suomi poika" ja jatkoi sitten englanniksi, melko hyvin tunnistettu, ei me paljoa sen kuullen puhuttu edes, eikä vaatteissa mitään tunnistettavaa ollut.

Hostellilla oli paljon aikaa tapettavana, sillä lattiapaikat olivat yhteisissä tiloissa joissa poltettiin ja juotiin ja oltiin iloisia ainakin respan sulkeutumiseen, yökahteen asti. Pelattiin korttia senteistä ja sen sellaista. Lopulta yhden aikaan alkoi hiljentymään ja päästiin nukkumaan.

Yöllä muut dormin asukkaat kömpivät paikalle. Ei ne liiemmin melunneet, mutta sen verran että kävi hereillä. Aamulla sitten annettiin samalla hinnalla takaisin kun pakattiin tavarat ja lähdettiin. Ennen lopullista poistumista kuitenkin syötiin hienossa keittiössä melkoisen epäonnistunut puuro, taisivat itävaltalaiset hiutaleet ollakin mysliin eikä puuroon tarkoitettuja. Lisäksi pienen aamuvirkun ostosretken ansiosta jogurttia oli ihan liikaa. Tarkistettiin vielä netistä mahdollisia hostelleja ja löydettiin 3 Little Pigs Hostel jossa oli halpaa ja vapaata. Päätettiin seikkailla ja tuhlailla metrolla. Melko mutkattoman matkan jälkeen päästiin hostellille, oli vielä edellisten check-out kesken joten jätettiin vaan rinkat ja lähdettiin kaupungille.

Koska turisti-infosta oli jäänyt sellainen kuva että metrokortti toimisi 2.5h leimaamisesta eikä valvontaakaan näkynyt, päätettiin lähteä metrolla Europe Centerille ostoksille. Edellisenä päivänä netti oli kertonut siellä sijaitsevan keskiaikaistyylisiä tavaroita myyvän kaupan ja jongloorauskaupan, joten enimmäkseen ne olivat tähtäimessä. Lisäksi Tommi tiesi sielläpäin olevan ison tavaratalon.

Europe Center oli iso kauppakeskus. Alakerrasta löytyi Games Workshop, Warhammer 40000 peliin erikoistunut kauppa. Peli on vähän niinkuin tinasotilailla sotimista, mutta monimutkaisemmin, pahiten hurahtaneet rakentavat valtavia pienoismalleja joissa sitten taistelevat hienosti maalatuilla joukoillaan. Ja tämä kauppa oli nimenomaan näitä pahimpia tapauksia varten, oli ties millaisia rakennelmia ja rakennusaineita.

Vieressä oli sitten miekka, veitsi ja softisasekauppa. Oli Braveheart-miekkaa ja Lord of the Rings -miekkaa, siis ihan metallisia. Ja Victorinoxin linkkareita, bisnesmiesversio nitojalla ja seitsemän sentin paksuinen malli jossa oli kaikki mahdolliset terät. Kierreltiin vielä pari sekalaisia pikkutavaroita myyvää kauppaa tuliaisia etsien, ehkä jopa löydettiinkin jotain...

Jannen kakkupalaKaDeWe, seitsemän kerroksinen valtava tavaratalo. Ensimmäinen kerros oli tavalliseen tapaan hajuja ja meikkejä, ohi. Toinen, kolmas ja neljäs vaatteita, miesten kerros nopeasti selattuna ohi. Viidennessä kerroksessa sitten olikin elektroniikka ja tietokoneet peleineen, siellä kesti vähän pidempään. Mitään mullistavaa ei kuitenkaan löytynyt, jotain vanhoja hyviä pelejä löytyi vaan ei ollut tarvetta ostaa. Kuudes kerros oli kirjoja ja leluja, kauko-ohjattava, jonkinlaisesta kimmoisasta hajoamattomasta vaahdosta tehdyn lentokoneen esittelyvideo varasti huomion hetkeksi, mutta lopulta jatkettiin matkaa ylimmän kerroksen ruokaosastolle.

Oikeastaan kerros oli täynnä eri asioihin erikoistuneita tiskejä ja pieniä osastoja, joihin maksettiin ostokset suoraan. Oli lihaa ja kalaa ja juustoa myyviä tiskejä, sekä tietenkin leivonnaisia. Oli valtava suklaaosasto ja karkkipuoli, sekä kuivahedelmätiski. Lisäksi monet tiskit myivät paikalla syötävää ruokaa, melko kalliita gourmet pöperöitäkin oli tarjolla. Ja tietenkin viiniosastolla oli 4500e arvoinen pullo. Ostin vihdoin palasen kakkua, vadelma-rahka sellaista. Söin ulkona puistossa McDonaldsilta saadulla kertakäyttöpuulusikalla. Oli hyvää. Paluumatkalla käytiin kebabilla ja löydettiin goottikauppa jossa pääkallojen, niittivöiden ja lohikäärmefiguurien vastapainoksi myytiin keiju- ja yksisarvispatsaita.

Seuraava kohde oli French Connectionin liike, jonka löytyminen kuulosti olevan todella tärkeää. Eilen oltiin jo käyty toteamassa että netin mukaan sen pitäisi olla täällä, vaan on kauppakeskus kiinni. Tänään oli parempi tuuri, päästiin kauppaan sisälle jopa. Pitkän etsinnän jälkeen vihdoin löytyi ylimmästä kerroksesta, naisten muodin puolelta, pienen pieni naistenvaatteita myyvä osasto, jonka kohdalla luki se mitä etsittiin. Seuranneen tarkan miesten puolen läpikäymisen tuloksena olivat pojat hyvin hyvin pettyneitä Berliiniin. Ei fcuk-paitoja missään.
Checkpoint Charlie
Lähdettiin palaamaan hostellille, Checkpoint Charlien kautta. Seuraavaksi suunnattiin vielä pystyssä olevaa Berliininmuurinpätkää katsomaan, löydettiin sieltä ihan iso ulkoilmanäyttely asiaa koskien, oli tosin pääosin saksaksi joten katseltiin vaan kuvat.

Hostellilla valitsimme majoitukseksemme kahdeksan hengen dormin että tulee sellaistakin kokeiltua ja kun se oli halpa. Hostelli osoittautui valtavaksi, vanhassa kerrostalossa oli käytössä ainakin kolme kerrosta, vuodepaikkoja jotain sadan pintaan. Kerrokset olivat tosin viisikerroksisen talon ylimmäiset, mutta eipä siellä monesti ehtinyt käydä portaissa. Berliinin muuria tutkimassaMajoittumisen jälkeen alkoi paikkojen tutkiminen. Osoittautui että vessoille ja suihkuille oli pitkä matka ja että keittiö sijaitsi yhtä kerrosta ylempänä ja vielä kaukana siellä. Lisäksi löytyi joku kyltti joka vaikutti tarkoittavan ruokailutilaa, mutta jonka seuraaminen johti todella kauas ullakolle lukitulle ovelle. Paluumatka sieltä oli melko seikkailu, käytäviä meni vaikka miten ja lopulta tultiin ihan eri ovesta perille kuin luultiin. Koska netti oli ilmainen ja koneissa ohi mennen tutkittuina vaikutti olevan vähemmän rajoitettu linux, oli ihan pakko mennä testaamaan, ja tietenkin selvittämään samalla loppumatkan junavuorot. Knoppixhan niissä oli, eikä mitään käyttöä haittaavia rajoituksia, joten sai hoidettua pahiten päätä vaivanneet tietotekniset ongelmat helposti.

Junayhteydet selvisivät ja kävi ilmeiseksi että aamulla pitää herätä jo puoli kahdeksalta, niinpä yritimme mennä nukkumaan aikaisin että jaksaisimme suunnata huomiseen 10.21 lähtevään Hampurin junaan.

Juna-asema oli hienossa kunnossa, varmaan jalkapallon takia. Oli hienoja seisaaltaan käytettäviä nettipäätteitä ja ilmeisesti kuvapuhelimia. Isoja "mekin sponsoroimme kisoja"-mainoksia oli joka kulmalla. Valtaosa liikkeellä olevista ihmisistä oli melkoisen persoonallisesti pukeutuneita ja nuoria, ja melko väsyneen oloisia, tai sitten istuskelivat rinkkojensa kanssa jossain laitamilla.

Ensimmäinen suuntamme oli jälleen kerran turisti-info. Aseman kartan löytäminen oli yllättävän hankalaa ja turisti-infon vihdoin löydyttyä se oli kiinni, tosin enää vain muutaman minuutin. Sitten paikalle pölähtivät eiliset viisi suomalaistyttöä. Eipä vieläkään jaksettu jutella, ja jurnotettiin omassa pienessä piirissä mahdollisimman hiljaa. Turisti-infon auettua saatiin ostaa kartta eurolla ja lista hostelleista, ja suunnattiin puistoon päin rauhallisempaa soittelupaikkaa etsimään.

TiergartenVähän matkan päästä löytyi penkki jossa oli hyvä tutkia juttuja. Yhtäkkiä juhlatunnelmissa oleva nuoriherra loikkasi luoksemme kyselemään ilmeisesti läheisen leirintäalueen sijaintia, ja että oltiinko ne menossa sinne myös. Ei osattu auttaa, joten miekkonen päätti jatkaa kyselyään toiselta reppuja kantavalta ryhmältä, yllättäen ne pusikon läpi.

Parin lupaavan paikan löydyttyä kartalta ja kerrottuaan olevansa sopivan halpoja, lähdimme kävelemään. Tekno soi parissakin suunnassa, melko aikaisin olivat aloittelemassa tai tosi myöhään lopettelemassa. Kolmen kilometrin kävelyn jälkeen löytyi satunnainen hostelli, kertoivat että Love Parade -lisä 5e, pakolliset lakanat 4e joten halvin yö olisi 25e. Jatkettiin matkaa East Seven hostellille. Respassa mies kertoi että missattiin Love Parade, valtava teknojuhla, oli ollut edellisenä yönä. Nettisivut oli ennen matkaa puhuneet jotain 15-17 päivästä, mutta ei kovin tarkasti oltu asiaan tutustuttu, harmitti. Seitsemän hengen dormissa 16+4e, vain yksi yö vapaana. Paikka vaikutti hienolta joten jäätiin sinne. Netti oli halpaa edellisiin verrattuna, 50 senttiä per 20 minuutttia. Koska huone ei ollut vielä vapaa, laitettiin rinkat säilytykseen ja alettiin etsiä netistä hyviä Berliiniläisiä kauppoja ja kaikkea muuta. Koneet oli varsin toimivan oloisia, vaikkakin rajoitettuja, käyttöjärjestelmänä linux-pohjainen maksullisen netin tarjoamiseen viritetty DaPhix. Tehtiin vielä pottumuusia ja purkkilihaa, koostumuksesta tuli melko... omalaatuista jääkaapista löydetyn hylätyn maidon ansiosta.

Berlin!Koska oli sunnuntai ja melko moni paikka kiinni, lähdettiin tutkimaan nähtävyyksiä. Televisiotornin olivat maalanneet jalkapallon näköiseksi, ja laittaneet jokapaikan remonttiin nyt kun kisat oli ohi. Brandenburgin portilla oli posetiivari muttei elävää apinaa ja paksu aboriginaali. Jatkoimme puiston läpi kohti Sony centeriä ja elokuvia. Olisi ollut imax teattereita, jotain 3d hommeleita, vaan tuntui enemmän siltä että katsotaan joku normaali elokuva. Englannin kielisestä suppeasta valikoimasta päädyimme lopulta katsomaan Poseidonin, oltiin siinä toivossa oltu että josko uusi Superman tai Pirates of Caribean 2 jo ois täällä teattereissa, vaan eipä ollut. Aikaa elokuvan alkuun oli vielä sopivasti, joten ehdittiin syömään. Ensin yritettiin etsiä Subwaytä, mutta etsintöjen epäonnistuttua ja ajan kuluessa jouduimme syömään McDonaldissa kuten turistien kuuluukin. Elokuva maksoi opiskelijakorttien avulla 5.50e hengeltä, eikä haitannut vaikka viimeisin tarra oli vuodelta 2001 kun sen piti peukalon alla.

Antti ja TeräsmiesTeatterin alakerrassa, missä näyttämöt olivat, oli joku tietokonetapahtuma menossa. Jokin Foxxconn oli nimi ja pelasivat Counter-Strikeä parilla kymmenellä samannäköisellä kliseisesti koristellulla koneella. Kaikilla oli sponsoreiden logoja täynnä olevat paidat ja huusivat suu vaahdossa mikrofoneihinsa vaikka istuivat vierekkäin. Pari hienonpaa videokameraa oli suunnattu toiseen ryhmään, toinen pelasi jossain baarin varjoissa.

Itse sali oli ihan hieno, iso kangas ja hyvät penkit. Ei tullut mitenkään täyteen. Itse elokuva oli kohtalaisen turha. Lopussa pitivät valoja kiinni tekstien loppuun asti. Elokuvan jälkeen oli semmoinen olo että vieläkö minä jossain Berliinissä oonkin, jotenkin ehti irrota sen verran todellisuudesta ja unohtaa että vielä oli tämä reiliprojekti kesken.

Rullaluistelijoita riittääPihalla kiersimme kohtalaisen epämääräistä kiertotietä pitkin Voitonmerkille ja sieltä lähdimme kohti Brandenburgin porttia. Parin kilometrin mittaisella tiellä ei näkynyt ollenkaan autoja, ja aivan mielettömästi rullaluistelijoita oli liikkeellä. Vitsailtiin "number one new sport":ista kunnes tultiin portille, aivan valtava lauma sekalaisesti varustautuneita ja pukeutuneita luistelijoita seisoi odottamassa jotain. Musiikki soi isoista kaiuttimista ja poliisi sekä ambulanssi olivat paikalla. Pian kuului kuulutus jossa puhuttiin jotain poliisista ja koko massa lähti rullaamaan tietä myöten poliisiauton perässä. Mitään ei saatu selville, liekkö ollut sitten ihan vaan massaluistelutapahtuma tai mielenosoitus tai ennätyskirjaan pääsyn yritys.

Matkalla hostellille yritettiin päästä linnunradan käsikirja liftareille -teemaisen hotelliin seuraavaksi yöksi, vaan oli täynnä. Hostellilla oltiin jo niin väsyneitä että hädin tuskin iltatoimet saatiin hoidettua loppuun ennen nukahtamista. Seuraavana aamuna olisi lähdettävä ennen yhtätoista.

Pakkaamisessa meni sopivan vähän aikaa ja ehdittiin juoda kohtalaisen jäistä spriteä rauhassa ennen matkaan lähtöä. Check-outkin sujui yllätyksettä, ainoa vain että sukat eivät halunneet kuivua ajoissa.

Kaupungissa käytiin täydentämässä ruokavarastoja, pihalla huomattiin että herkullisen näköinen vattulimppari oli taas kerran jotain superdiettimyrkkyä jossa oli ainoastaan 4 kilojoulea energiaa eikä mitään muuta ja maistui alimaustetulta kivennäisvedeltä.

Antti tuijotteleeJunailu sujui mainiosti, ensin Innsbruckiin istumapaikattomalla paikallisjunalla maisemia katsellen. Saatiin taas leima oikeaan paikkaan. Perillä juna Müncheniin löytyi suoraan sen kummempia etsimättä, ja oli vielä kaksi vaihtoehtoa, EuroCity tai paikallisjuna joka pysähtelisi enemmän ja olisi myöhemmin perillä. Otettiin paikallisjuna jotta varmemmin vältyttäisiin lisämaksuilta, ja kiirettä ei ollut kun suunnitelmissa oli mennä yöjunalla Berliiniin. Juna fiilistelyäMaisemat vain parantuivat matkalla. Juna meni välistä melko korkeallakin vuorenseinällä ja alhaalla näkyi jokia ja metsää. Ja taas saatiin leima sinne minne piti. Ikkunat sai auki niin että päätä saattoi varovasti käyttää ulkona. Diettimehu päätti pyöriä lattialla johonkin suklaamaiseen, eikä koettu mokomaa litkua pelastamisen arvoiseksi niin hylättiin se junan roskikseen. Koko vaunussa oli vain yksi muu ihminen aina Saksan rajalle asti, sitten alkoi hidas täyttyminen.

Münchenissä lepohuoneen etsimisen jälkeen hommattiin istumapaikat yhdentoista jälkeen lähtevään yöjunaan. Aikaa oli runsaasti, joten hankittiin kebabit. Tällä kertaa kukaan ei häätänyt meitä kesken syönnin vaan saimme nauttia ateriamme rauhassa. Kaupasta löytyi vihdoinkin kunnon purkkilihaa, joten tuleva sunnuntai olisi turvattu.
Pitkäveteisen odottelun jälkeen lähdimme laiturille. Viereinen tyttöryhmä kuulosti suomalaiselta ja tarkempi salakuuntelu osoitti aavistuksen oikeaksi. Ei jaksettu olla sosiaalisia, eikä saatu aseman melun takia kunnolla edes salakuunneltua. Junassa oli ihan ookoot penkit, joten konduktöörin vihdoin tultua saatiin torkuttua melko pitkät unet vaikka ei oltukaan hytissä vaan normaalissa vaunussa.

Perjantaina ei tehty kovin kummallisia. Aamulla pestiin vaatteet käsin kun pesuaine oli käsinpesuun ja pesukone ois maksanut 4e. Leirintäalueen pesupaikat olivat hyvät, oli pesukoneita, käsinpesuun suunniteltuja altaita, suihkuja ihmisille ja koirille,Leirintäalueella tiskialtaita astioille ja vielä toimivat tulpat kaikkiin mihin sellaisia tarvittiin. Löytyipä vielä yleinen pakastinkin ja maksullinen hella. Vauvan hoitohuoneen vieressä oli kuivatushuone monoille jossa kulki myös pyykkinaruja. Sinne jätettiin tavarat siinä toivossa että ne nopeasti kuivuisivat, olihan siellä ilmastointikin. Järvessä oli uimapaikan kohdalle laitettu ponttoonilautta, tosin se oli vähän liian matalalla, varpaat ylsivät pohjaan, joten ei paljoa uskaltanut hyppiä. Vesi kuitenkin oli kirkasta ja pikkukaloja oli pohjassa siellä täällä.

Uinnin jälkeisen lepäämisen jälkeen vihdoinkin jaksoimme lähteä kauppaan. Tällä kertaa ei ollutkaan kokis niin halpaa, alennuksen olisi saanut vain ostamalla kuusi pulloa kerralla, eli 15 litraa, vähän liikaa yhdelle illalle. Ostettiin sitten normaali 1.5l vanilla cola ja iso 2.5l sprite. Takaisin tullessa ne vieläkin kaatoivat puita nosturista roikkuvasta korista käsin jyrkästä rinteestä talon päältä, jo toista päivää tukkivat koko tien. Eilen kun nosturia vasta koottiin roikkui talon yllä tuulen kaatamia puita puolisen kymmentä.

Leirintäalueella laitettiin pullot pakastimeen ja todettiin että pyykit ovat vielä märkiä, ja että tuuletus toimii vain kun valot ovat päällä, ja valot ovat päällä vain kun joku on huoneessa. Otettiin osa ulos kuivumaan, jos ne vaikka kuivuisivat pilvisessä vähän tuulisessa säässä.

Ilta meni lepäillessä ja kohtalaisen aikaisin mentiin nukkumaan kun huomenna olisi check-out yhdeltätoista ja juna lähtisi eteenpäin kahdentoista jälkeen.

Aseman heräilyn seuraamisen jälkeen (roskien lakaisijat, lattian pesukoneen ajajan pujottelu rinkkojen ympäri, hermostuneena ympäriinsä pyörivä japanilainen odottelemassa tupakkakioskin aukeamista) lähdimme vihdoinkin eteenpäin. Paikallisjuna oli tullessaan täynnä mutta tyhjentyi nopeasti kiireisistä ihmisistä. Matkalla maisemat olivat todella mahtavat, jylhiä puiden peittämiä vuoria satunnaisine asumuksineen ja satunnaisempine jokineen vilisi molemmin puolin junaa, pilvet kumpusivat laaksoista tai peittivät huippuja. Näkyipä matkalla yksi linnakin jyrkkärinteisen kukkulan päällä.

PäiväkirjaamassaPerillä oli sen verran viileä että piti ihan pitkät paidat pukea. Koska turisti-infoa ei näkynyt lähdimme harhailemaan kaupungille. Kylteistä huomasi että oltiin turistikeskuksessa, majoituksiin viittaavia kylttejä oli joka kadun kulmassa uusia, yhteensä monta kymmentä. Onneksi varsinainen sesonki on talvi laskettelijoineen. Info löytyi kylän keskeltä ja kartta kertoi kahdesta leirintäalueesta. Järven pohjoispäässä sijaitseva näytti olevan rannemmalla kuin eteläpäinen kilpailijansa, joten suuntasimme sinne. Hinnat olivat aavistuksen halvemmat kuin edellisissä paikoissa, palvelut ihan perustasoa, uima-allasta ei mutta vuoristojärvi teki sen enemmän kuin tarpeettomaksi.

Majoittumisen jälkeen söimme vähän ja suuntasimme kauppaan parin kilometrin päähän. Löytyi mm-erikoistarjous, 2.5 litran pulloissa kaksi cocacola companyn juomaa hintaan 2.60. Milkan suklaa maksoi 59 senttiä per 100g levy.

VuoristomaisemaaLeirissä syönnin jälkeen lähdimme tutkimaan vuoria. Lähin polku minkä turistikartasta löysimme kiipesi 1600 metriin, järven pinnan korkeus oli 780, joten ihan riittävästi nousua oli luvassa. Suoraa polkua ei yllättäen mennyt, vaan kapea kiertelevä tie oli rakennettu hissien huoltoa varten. Muutamat pienet tukkirekat ajoivat ohitsemme, joistain kohti oli avohakattu metsää. AlppimaisemaaOli hiki ja vettä kului, joten loppumatkasta lähdettiin suoraan laskettelurinnettä pitkin eikä jaksettu mutkitella tietä tai polkua. Rinne oli jyrkkä ja ruohikkoinen, välistä seurattiin polkuja ja välistä kiivettiin omaa reittiä. Kun rinnettä oli kolmasosa jäljellä alkoi tihkuttamaan ja pian kuului myös ukkosta. Antin oli ihan pakko päästä ylös asti, joten minä ja Tommi jäätiin odottamaan. Sade tiheni vähän, kuului jotain huutoa ja kohta Antti palasi varovaisesti pomppien alas. Oli päässyt ylös asti, mutta ei ollut vielä korkein kohta.

Paluumatka sujui nopeammin, suunnattiin tielle jottei tarvinnut sivuttain pujotella koko aikaa. Tie tuntui vaan jatkuvan ja jatkuvan ja jalat alkoivat väsymään, vaikka ei alamäkeen laskeminen nyt raskasta ole. Polkupyörä olisi ollut loistava asia. Kauppa oli kehdannut mennä kiinni niin ei saatu mitään hyvää. Teltalla huomattiin että yhtä pysähdystä lukuun ottamatta oltiin tultu koko matka huipulta yhtä kyytiä ja aikaa oli mennyt yhteensä kuusi tuntia. Edellisenä yönä ei oltu nukuttu juurikaan, ja nyt oltiin valvottu jo noin 19 tuntia, joten nopeiden iltatoimien jälkeen mentiin nukkumaan siinä yhdeltätoista.

Aamulla heräsimme ajoissa kahdeksalta, check-out olisi yhdeltätoista. Pakkaaminen sujui tavalliseen tapaan ja ehdittiin ilmaiseen paluukyytiinkin hyvin.

Maisemaa VenetsiastaTarkoitus oli istuskella päivä puistossa ja kierrellä Venetsiaa yksin tai kaksin jos vielä jaksaa loppujen vahtiessa rinkkoja. Ensimmäisen vahtivuoron otin minä jotta saisin kirjoitettua päiväkirjan taas ajantasalle, pojat lähtivät ostamaan lippuja ja kauppaan. Juna lähtisi 20.44 ja kello oli vasta kaksitoista, joten ajasta ei ollut puutetta. Lippujen ostaminen sujui kivuttomasti ja limppareita ja vesiä löytyi jotain 7.5 litraa.

Tylsä päivä Venetsiassa otos VIMuut jäi lukemaan ja minä lähdin etsimään jos löytäisin jotain hyvää tai kivaa. Pitkän lenkin jälkeen löysin itseni kartalta ja suunnistin takaisin tyhjin käsin. Palloilla leikkimisen lomassa käytiin ostamassa tulisella peperonilla ja kinkulla varustettu pizza.

Kunhan kello alkoi lähestyä lähtöhetkeä, huomattiin että melkein kaikki juomat oli juotu, ja lähimpään kauppaan (tai ainoaan mikä oltiin löydetty) oli reilun kilometrin matka. Siirrettiin rinkat asemalle, jätettiin Antti vahdiksi ja kiiruhdettiin kauppaan. Matkalla huomattiin että joka paikka oli keräilemässä tavaroitaan ja sulkemassa oviaan. Kaupan lähellä nähtiin että oven edessä oli lauma kiireisen ja hätäisen näköisiä ihmisiä ja myyjä oli ovella puhumassa jollekin. Sulkemisaika oli 20.30 ja vasta kymmenen minuutin päästä. Lopulta myyjä päästi ihmiset sisään kehottaen pitämään kiirettä. Käytännössä juostiin läpi kaappaillen asioita, löytyi kilo jotain yksinkertaisia keksejä 85 sentillä ja kaikkea muuta.

Asemalle ehdittiin ajoissa, juna oli laiturissa joten etsittiin omat varatut paikat, olivat normaalissa, tyhjässä kuuden hengen hytissä. Kattovalon katkaisija vaikutti vain pieneen merkkivaloon, mutta oli vielä valoisaa niin arveltiin että sen ei pidäkään toimia muuten. Toisella asemalla tuli joku äijä ison laukkukasan kanssa sen näköisenä että nyt lähti hyvät yöunet, siis että on matkalla pääteasemalle ja vie meiltä tilaa. Onneksi lähti melkein heti, ennen konduktöörin tuloa, joka tapahtui juuri kun Antti meni vessaan. Penkit sai vedettyä koko kopin kokoiseksi sängyksi ensivaikutelmasta huolimatta, eikä muita näkynyt, joten junauniksi loistavat unet olivat luvassa, harmi vain että kohdeasemamme Salzburg oli aikataulussa kello 4.10. Yhdeltä itävaltalainen konduktööri yllätti meidät uudella lippujentarkastuksella ja saatiin pitkästä aikaa leima lippuun oikealle kohdalle. Juna oli aikataulussaan myös lopussa ja muutenkin mielyttävin matka pitkään aikaan.

Salzburgin asemalla oli kylmää (20 astetta) ja paljon backpackereitä. Osa nukkui penkeillä ja osa vähän paremmilla parisängyn kokoisilla korokkeilla. Paikkojen aukeamiseen oli vielä reilusti aikaa joten yritettiin jatkaa unia. Pieni uneton vaeltelu paljasti että ensimmäinen sopiva juna Zell am Seehen lähtisi 6.04. Siihen asti oli vain odottamista, taas.